Mari Kattelus
hallintotieteiden maisteri, kaupunginvaltuutettu (kok.)
Vaasa

Toimin Petrin eduskunta-avustajana yhteensä 2,5 v. hänen ensimmäisellä kansanedustajakaudellaan. Seurasin hänen työtään aika läheltä ja sain tuona aikana määrätynlaisen kuvan hänestä niin kansanedustajana kuin esimiehenäkin. Kansanedustajana Petri on erittäin tunnollinen, josta kertovat mm. poissaolotilaston kärjessä oleminen - siis siellä positiivisessa päässä. Täysistunnoissa mies on puhunut kuin Ruuneperi, kuten menneen kauden yli 650 puheenvuoroa todistavat. Ja valiokunnan kokouksissa Petri on istunut kuin tatti ja jättänyt oikeasti oman sormenjälkensä joihinkin säädettyihin lakeihin.

Yksi asia, mihin kiinnitin erityistä huomiota avustajana ollessani oli se, että Petri suhtautui todella vakavasti saamaansa kansalaispalautteeseen. Hän piti huolta siitä, että jokaiseen tulleeseen kirjeeseen ja sähköpostiin vastattiin, jokaiseen puhelinkyselyyn reagoitiin ja että kysyjä tai palautteen antaja sai asiaansa vastauksen. Tiedän, miten helppoa on vedota edustajan kiireeseen ja unohtaa yksittäinen kansalaispalautteen antaja. Petri ei sitä tehnyt, eikä tee sitä varmasti vieläkään.

Kansanedustajan työssä joutuu sellaisen informaatiotulvan pyörteeseen, että siinä menee vanhemmallakin konstaapelilla, tai valtiomiehellä, hetki aikaa osata suodattaa tärkeä ja työtään hyödyntävä tieto. Jostain kumman syystä kyseinen poliisimies omaa taidon keskittyä olennaiseen. Jokaisen kansanedustajan ei todellakaan tarvitse osata kaikesta kaikkea, se on mahdottomuus.

Muiden kolleegoittensa parissa Petri tunnetaan huumorimiehenä, joskin tiukan paikan tullen hän suhtautuu asioihin niihin vaaditulla vakavuudella. Kansanedustajan työ ei ole Petrille vain työ, se on elämäntapa ja se näkyy siinä, että miehellä on aina sata lasissa, nopeusrajoitusten rajoissa tietenkin.

Petri on muuten mies, jonka muisti on uskomattoman hyvä. On tainnut mies syödä elämänsä aikana paljon voita - sehän vanhan kansan mukaan parantaa muistia.

Esimiehenä Petri toimi reilun pelin säännöillä ja luotti siihen, että asiat tuli hoidettua. Kehujakin sai, jos oli ne ansainnut. Minulla olikin etuoikeus saada ensimmäiseksi oikeaksi työpaikakseni niinkin hieno talo ja esimieheksi henkilö, joka vaati alaiseltaan ja myös antoi mahdollisuuden kehittyä. Kävimme siellä pienessä työhuoneessa suuriakin poliittisia keskusteluita. Opin mieheltä mm. tärkeitä politiikan sääntöjä ja perustavaa laatua olevia kokoomuslaisia arvoja.

Pääasiassa olimme asioita samaa mieltä. Yhdestä asiasta me vain emme päässeet koskaan yhteisymmärrykseen - siitä, sallitaanko samaa sukupuolta olevien henkilöiden laillistaa suhteensa. Vitsailemme kyseisestä tunteita herättäneestä aiheesta vielä tänäkin päivänä.

Jos ei nyt näiden rivien jälkeen käynyt selväksi, kerron sen nyt vielä, että siinä on mies paikallaan. Saa äänestää!