Suomi on saanut uuden sinivihreän hallituksen ja ministerit on nimitetty. Teimme suomalaista historiaa. Hallitus on myös selkeästi naisenemmistöinen, ja tämä asia on ollut viikon kansainvälinen pääuutinen.
Hallitusohjelma on hyvä ja siinä näkyy selkeästi Kokoomuksen kädenjälki. Erityisen merkittävää oli se, että hallitus uskalsi lopettaa vanhan työministeriön. Ei ole mitään epäillystä, etteivätkö sosialistit nosta tästä asiasta vielä porua. He arvostelivat uutta hallitusta, ennen kuin sitä on edes virallisesti nimitetty.
Tästä ministeriöiden uudistamisesta on muualta tullut paljon kiitoksia. Varsinkin niiltä, jotka uskaltavat tänä päivänä vielä työllistää. Vastakkainasettelun aika alkaa olla kohta todella ohi. Yrittäjä ja hänen työntekijänsä istuvat tänä päivänä samassa veneessä.
Pohjalaisittain ei voi olla muuta kuin äärettömän tyytyväinen. Paula Risikko teki sen mitä puolueen varapuheenjohtajalta ja naisten liiton johtajalta etukäteen odotettiin. Peruspalvelunministerin paikka tuli. Meidänkin ryhmästä puolet ministereistä on naisia. Yhteinen piirre heillä on ainakin se, että kaikki heistä olivat ennen valintaansa joko puolueen tai eduskuntaryhmän varapuheenjohtajia.
Tiedän, että meidän Paula tulee tekemään hyvää työtä. Siinä työssä auttaa merkittävästi osaava ja hyvä valtiosihteeri Ilkka Oksala. Ilkka on Vaasasta lähtöisin ja on toiminut eduskuntaryhmän pääsihteerinä. Kova työtiimi.
* * *
Ministerin valinnat herättävät jatkossa vielä keskustelua. Panin nimittäin merkille, että keskustan ministerit ovat aivan jostain muualta kuin sieltä, mistä puolueen äänet on kerätty. Tyhjäksi jäi niin Pohjois-Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa kuin Pirkanmaakin. Näiltä alueilta keskusta keräsi kuitenkin kolmanneksen kaikista äänistään. Ei tätä aukkoa voi mitenkään yhdellä lappilaisella europarlamentaarikolla korvata.
En voisi muuten kuvitella, että Kokoomus olisi toiminut samalla tavalla. Onneksi meidän lista on huomattavasti aluepoliittisesti tasaisempi. Kaikki ilmansuunnat ovat hyvin edustettuna, jota osaltaan täydentää vielä Pekka Ravin valinta eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Pian nähdään saadaanko vielä Karjalakin takaisin.
* * *
Ulkoministeriön ministerivalinnoista on nostettu odotetusti kova poru. Iltapäivälehtien ja nettikeskustelujen ykkösaihe on ollut varmasti Paavo Väyrysen valinta ministeriksi. En tiedä, mitä pääministeri Matti Vanhanen ajatteli, kun hän esitti Väyrystä ulkomaankauppaministeriksi. Oliko syynä keskustan taktiikka, jolla yritetään estää perussuomalaisten kasvu oppositiossa.
Nimittäin Timo Soini tekee edelleen kaikkensa, jotta keskustan EU-vastaiset siirtyisivät heidän leipiinsä. Hallituksen myönteinen EU-politiikka on kuitenkin kirjattu hallitusohjelmaan. Se kirjaus ei taas anna Paavo Väyryselle oikeutta olla enää sitä mieltä, jota hän on edustanut kolumneissaan. Se olisi kuitenkin koko hallituksen uskottavuutta vähentävää politiikkaa, johon tulee heti alkuunsa loppu.
Ilkka Kanervastakin on tehty paljon ylimääräistä juttua. Menneisyyden ja naissuhteiden takia. Tunnen Ilkan oikein hyvin ja tiedän, että hän on huomattavasti mainettaan parempi poliitikko. Hän on myös kokemukseltaan aivan ylivoimainen Suomen ulkoministeriksi. Hän on ollut yhtäjaksoisesti eduskunnassa jo 32 vuotta, joista 17- vuotta ulkoasianvaliokunnassa, yhden kauden puolustusvaliokunnan puheenjohtajana, kauden eduskunnan puhemiehistössä jne. Kokeilkaapa muuten tehdä sama perästä!
Sitten kun Ilkka Kanerva järjestää itsensä valkoiseen taloon keskustelemaan Yhdysvaltojen presidentin kanssa Suomen ja Yhdysvaltojen välisistä suhteista, alkaa kritiikki moniottelijasta todennäköisesti laantua. Siksi Ilkka - toteuta se mahdollisimman pian. Sinusta on paljon muuhunkin kuin kravatin oikaisijaksi.
* * *
Ensi viikolla on vuorossa heti maanantaina metsäakatemian ensimmäinen osio Kirkkonummella. Näen siellä useita merkittäviä yhteiskunnan ykkösvaikuttajia. Mielenkiintoinen tuttavuus tulee olemaan myös paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen (sd.) Samalla saan etukäteen näkemystä siitä, voisiko tähän maahan tulla vielä laajamittainen tupo-ratkaisu.
Ahonen oli muuten paperiliiton lakkokenraalina pari vuotta sitten. Lakko meni silloin hieman pieleen. Onkin mielenkiintoista tietää, kuinka SAK:n vaikuttajat suhtautuvat työrauhaan ja lakkoihin porvarihallituksen aikana. Toivotaan, että siellä muistetaan, että uusi eduskunta ja sen luottamusta nauttima hallitus on kansan valitsema.
Hallitusohjelman käsittely alkaa ensi viikolla. Sitä keskustelua alkaa pyörittämään Sauli Niinistö, joka valitaan tiistaina eduskunnan puhemieheksi. Onneksi Sauli Niinistö harrastaa paljon liikuntaa ja on siten hyvässä kunnossa. Istumista riittää seuraavaksi neljäksi vuodeksi aivan riittämiin. Luulen, että jossain vaiheessa uusi puhemies toivoisi itselleen myös korvatulppia.
Torstaina on ryhmässä ratkaisevat henkilövalinnat. Olen pyrkimässä edelleen valtiovarainvaliokunnan ja tarkastusvaliokunnan jäseneksi. Toivotaan, että paikat jaetaan mahdollisimman yksimielisesti ja ilman turhia kiistelyjä. Arki alkaa ja nyt on kovan työnteon aika.
