Tämä kesä on mennyt taas aivan liian nopeasti. Tilaisuuksia on ollut kymmeniä ja samalla olen tavannut kansalaisia mitä mielenkiintoisimmissa paikoissa. Kesään on mahtunut niin kesäteatteria Lapuan Hourunkoskella kuin Jyväskylän suurajoja. Tarjonta on ollut monipuolista.
Hourunkosken näyttelijät olivat oikein ”pöyrööllä”- päällä. ja lakeuden asiat pantiin kerralla järjestykseen. Sitä vain edelleen mietin, että onkohan se Pöntisen Kaitsu saatu jo takaisin kuusta, johon hänet esityksen lopussa ammuttiin. Ilmoittakaa nyt ihmeessä, jos mies on jo palannut Lapualle. Hänelle olisi nimittäin vielä jatkossakin tärkeitä hommia.
Suomalaiset rallikuskit loistivat taas Jyväskylässä. Marcus ja Mikko toivat kaksoisvoiton. Harmi vain Jari Matti Latvalalle, että hyvin alkanut kisa meni pieleen heti alussa. Mies on todella lahjakas ja uskon, että joku päivä hän on vielä mestari. Tarvitaan vain lisää malttia.
Suljetussa rallissa saa luvan kanssa ajaa kovaa, se on selvää. Se vain harmittaa, että tämä kesä näyttää olevan mustaakin mustempi myös normaalissa tieliikenteessä. Kaahailu ja rattijuopumukset tuovat uusia ja järkyttäviä uutisia lähes jokaisena viikon päivänä. Kuten jo edellisessä blogissa kirjoittelin - tähän on saatava muutos. Pöyrööt on kerta kaikkiaan laitettava kuriin.
Se täytyy kuitenkin myönteisenä asiana todeta, että Suomi on rikas kulttuurimaa ja meillä pohjanmaallakin on erilaiseen vapaaehtoistyöhön sitoutunut tuhansia ihmisiä. Toiset tekevät tätä arvokasta työtä kiintymyksestä kotiseututyöhön, - jotkut vain tuottaakseen meille kaikille hyviä ja nautittavia elämyksiä. Kiitos jälleen niistä. Sateisille säille ei voi taas kukaan mitään.
* * *
On siellä kesäisillä toreilla ja markkinoilla puhuttu politiikkaakin. Kataisen budjettiesitys on saanut hyvän vastaanoton. Kukaan ei myöskään moiti häntä enää liian nuoreksi ja kokemattomaksi.
Vielä ennen vaaleja eläkeläiset olivat varsin pettyneitä ja vihaisia. Nyt he vaikuttavat jo paljon tyytyväisimmiltä kun vaalilupaukset lunastettiin. Kataisen esitys korjaa kansaneläkkeitä vähintään 20 eurolla, osalla jopa kalleusluokituksen muutoksen vuoksi 40 eurolla. Samoin erilainen verokohtelu eläkkeiden ja palkansaajien välillä korjataan ensi vuonna. Tämä on sitä luottamusta lisäävää toimintaa.
Ei suurempaa valittamista ole opiskelijoillakaan. Edellisen kerran opintotukea korjattiin vuonna 1992. On jo aikakin korjata opintotukea 15 %:lla ja kannustaa samalla nuorisoamme korottamalla vapaita tulorajoja 30 % ylöspäin. Tämäkin oli muuten yksi keskeisimmistä vaalilupauksistamme, johon todella tartuttiin.
* * *
Paljon puhetta on riittänyt myös tästä ”isosta Koosta” eli keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhosesta. Mies on pitänyt varsin korkeaa profiilia pitkin kesää. Korhonen on heilutellut kirvestään Kokoomuksen suuntaan ja arvostellut hallituskumppaniaan näkyvästi. Se ei ole ollut ollenkaan luottamusta lisäävää toimintaa. Olen hieman ihmetellyt kuinka Katainen ja ministerimme ovat sallineet kaiken tämän. Ottakaa nyt edes varmistin jo pois päältä, sillä ei tämä vielä välttämättä tähän jää.
Iso K. on ollut jo pitkään koko hallituksen ja erityisesti pääministeri Matti Vanhasen pultussa kiinni. Hän on kertonut julkisuudessa, että pääministerikin saa jatkaa toimissaan vain, jos hän noudattaa keskustalaista linjaa. Linja on tietenkin Korhosen linja. Lisäksi Korhonen on ollut eri mieltä Sipoon osien liittämisestä Helsinkiin, vaatinut ruoan arvonlisäveron aientamista ja arvostellut peruspalveluministeriä päivähoidon nollamaksuluokan poistamisesta. Näissä kaikissa asioissa Vanhanen on taas tukenut hallituksen linjaa.
Viime päivinä Ison K:n vauhti on vain kiihtynyt. Sunnuntaina hän puuttui yksityiskohtaisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan esittämällä, että suomalaiset voisivat osallistua hänen mielestään Sudanin rauhanturvaamisoperaatioon. Vanhanen oli tästäkin asiasta eri mieltä ja tämän päivän lehden kertovat, että Vanhanen on ottanut Korhosen kovaan puhutteluun. Tämän jälkeen Korhonen lähetti tiedotusvälineille tiedotteen, jossa hän vannoi antavansa täyden tuen Matti Vanhaselle ja hallitukselle.
Sanon vain, että vihdoinkin. Matti Vanhanen näytti lopultakin, kuka on tämän maan pääministeri ja kuka keskustan politiikkaa oikein johtaa. Tämä oli ensimmäinen näkyvä ojennus, joka tuli hallitustyöskentelyn kannalta aivan oikeaan paikkaan. Punamullan aika on nimittäin ohi!
Puhuin tästä samasta ongelmasta eduskunnassa jo alkukesästä, kun päivähoitokeskustelu oli vielä kiivaimmillaan. Vanhanen lupasi jo silloin puuttua asiaan. Parempi siis myöhään kun ei milloinkaan. Onkin mielenkiintoista huomata, vaikuttaako Vanhasen jyrähdys kovinkaan pitkää aikaa.
Kuvitelkaa muuten, jos tämä sama episodi olisi käyty esim. Kokoomuksessa. Miten muuten luulette hallituskumppaneiden reagoineen, jos Taru Tujunen olisi arvostellut heitä avoimesti julkisuudessa? Siitä olisivat keskustan hallinnoimat maakuntalehdet tehneet jo hallituskriisin ja keskustan kenttäväki pyytäisi ainakin julkista anteeksiantoa.
Mitä arvelisitte muuten Jyrki Kataisen omalta osalta tekevän, jos kokoomuksen puoluesihteeri olisi asettunut julkisuudessa puolueen puheenjohtajan ja valtiovarainministerin linjaa vastaan useita kertoja? Veikkaan, että hän olisi metsämiehenä ladannut ainakin sorsastusta odottavan haulikon suolapanoksilla ja ampunut muutaman valikoidun kohdistuslaukauksen puoluetoimiston takapihalla.
