Tein jo vuonna 2005 keskustelualoitteen eduskunnan puhemiesneuvostolle. Keskustelualoitteen sisältö kosketteli liikenneturvallisuuden parantamista. Eduskunta kävikin perusteellisen keskustelun asiasta ja siihen osallistui parikin ministeriä ja 40 kansanedustajaa. Keskustelu on luettavissa eduskunnan nettisivuilta kokonaisuudessaan.
Silloinen punamultahallitus kuitenkin vakuutti, että tilanne on hallinnassa ja parempaan ollaan menossa.
Kävin nyt tuon saman keskustelun läpi. Se on jälleen ajankohtaisempi kuin koskaan. Ennustelin jo tuolloin, että tilanne on edelleen pahenemaan päin. Näin on vain valitettavasti käynytkin.
Välinpitämättömyys liikenteessä ja vähän muuallakin elämässä on yhä vain lisääntynyt. Saamme päivittäin lukea uutisia törkeistä rattijuopumuksista, törkeistä nopeusrajoitusten rikkomisista. Autoja suistuu päivittäin pois tieltä ja myöskin dramaattiset kohtausonnettomuudet yhä vain pahenevat. Yleinen kaahaaminen ja välinpitämättömyys paistavat läpi. Suoranaisia itsetuhojakin tulee jatkuvasti ilmi.
On liian tavanomaista, että näissä tapahtumissa kuolee ja loukkaantuu useita ihmisiä. Monet uhreista ovat vielä kovin nuoria, joilla olisi ollut vielä paljonkin elämää elettävänään. Mikään uutinen ei tunnu silti säikäyttävän tai pelottavan. Meno vain jatkuu…koska oikein herätään?
Poliisi yrittää silti tehdä voitavansa. Puhallusratsioita järjestetään ja ajoneuvojen kuntoja tarkastetaan. Liikenteen määrä ja niukkenevat voimavarat eivät kuitenkaan vain riitä kaikkeen.
Viime aikoina tähän vaativaan poliisin työhön on liittynyt runsaasti dramatiikkaa. Viime lauantaina virkatyötään tekevä poliisimies kuoli Kälviällä, kun suurella ylinopeudella ajava auto törmäsi piikkimattoa asentaneeseen poliisimieheen. Kruunupyyläinen poliisi kuoli välittömästi.
Kuljettaja oli jälleen nuori ja päihtynyt. Auto suistui ojaan ja kaksi muutakin nuorta loukkaantuivat onnettomuudessa. Seinäjoen poliisi selvittää nyt tapahtumien kulkua.
Kuljettaja on tällä hetkellä vangittuna ja epäiltynä monesta vakavasta rikoksesta. Nuoren 20-vuotiaan ihmisen elämä on täydellisesti pilalla. Armeija keskeytyi ja koko pieni kotipaikkakunta on surun vallassa. Miten tämä kaikki pääsi oikeasti tapahtumaan? Nyt odottaa syyte jopa murhasta.
Tämä kaikki tuo paljon kysymyksiä, mutta vähemmän hyviä vastauksia. Mitä voitaisiin todella tehdä, että liikenneonnettomuudet vähenisivät? Miksi poliisi pysäytysmerkkiä ei enää kunnioiteta vähääkään? Miksi riskinotolla ei ole enää mitään rajoja?
Yksi vaihtoehto on kovemmat rangaistukset. Pitäisikö rikoslakia jälleen muuttaa? Miksi nykyisiä eduskunnan säätämien lakien liukumia sovelletaan monen mielestä vain alapäästä? Sakko ja yhteiskuntapalvelu eivät ainakaan tunnu enää tehoavan kehenkään.
Ratkaisiko nollatoleranssi jotain? Voitaisiinko rattijuopon auto takavarikoida jatkossa valtiolle? Miten tämä auttaisi esimerkiksi tähän Kälviän tapaukseen? Pitäisikö ajokorttisäännöksiä edelleen kiristää? Tulisiko alkolukon olla pakollinen kaikissa autoissa?
Paljon vaikeita kysymyksiä, mutta hyvin vähän vastauksia. Vai pitäisikö nyt vain todeta, että tämän päivän yhteiskunnan asennekasvatus ja mallit ovat kerta kaikkiaan väärät. Pitäisikö kouluissa aloittaa jälleen raittiuskilpakirjoitukset ja tehostettu liikenneopetus. Ne olivat vielä minunkin kouluaikana varsin kova sana. Mikä on vanhempien vastuu asiassa?
Kun käy kesäisenä viikonlopulla melkein minkä tahansa pitäjän kirkonkylällä, huomaa, että kaikki ei ole enää niin kuin ennen. Ennen nuoret söivät iloisena jäätelöä. Nyt jäätelö on vaihtunut kaljapulloon. Ja kun alkoholiverot alenivat kalja on vaihtunut kirkkaaseen. Ei hyvältä näytä. Milloin me oikein herätään?
