Viides ja sateinen päivä alkamassa täällä Pohjois-Amerikan kiertueella. Puheenjohtajamme Jari Koskinen vie joukkojaan mallikkaasti eteenpäin.
Eilen täällä oli kova myrsky ja lennot reistaili, kuten jatkuvasti siellä kotosuomessakin. Täällä oli käytössä vain yksi kiitorata ja siitä alkoivat ongelmat. Koneet olivat tuntikausia myöhässä.
Meno ilmassa oli todella epämiellyttävää, mutta onneksi pääsimme turvallisesti tänne vilpoiseen Kaliforniaan.
Seattlessa vietettiin siis pari päivää ja istuttiin kuuntelemassa paikallisten asiantuntijoiden näkemyksiä liikenteen järjestelyistä ja ilmastonmuutoksesta.
Loppuhuipentumana pääsimme vielä tutustumaan Boeingin tehtaille. Siellä oli laajempaa touhua ja työpaikkoja lähes kymmenelle tuhannelle amerikkalaiselle. Koneiden taloudellisuuteen panostetaan. Hyvä niin.
Amerikkalaiset menevät aivan omia polkujaan. He ovat kehittämässä vilpittömästi omia ratkaisujaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, mutta kyllä heillä siinä töitäkin riittää. Teollisuutta, väkeä ja autoja riittää.
Täällä ihmisillä on unelmia: He haluavat omistaa oman kodin ja suuritehoisen auton ja ajaa sille itse töihin. Samalla matkalla viedään lapset kouluun ja odotellaan kiltisti ruuhkissa. Kun ei ole koulukuljetuksia niin ei vaan ole.
Joukkoliikennettä on toki jonkin verran, mutta edelleen täällä tehdään asioita hyvin itsenäisesti. Hybridibussit jo liikkuvat, mutta kyllä suomalaiset ovat vielä paljon edellä logistiikan järjestämisessä.
Näistä ongelmista emme me suomalaiset tiedä juuri mitään. Meillä ei ole suurkaupunkeja eikä edes kunnon ruuhkia. Olemme pieni pohjoinen kansa ja joskus tuntuu hyvin ironiselta, kun meiltä odotetaan suuria ratkaisuja koko maailman ilmaston pelastamiseksi.
Mielestäni maailman suurin ympäristöongelma ei todellaan ole se, kun Köykkärillä asuva eläkeläispariskunta ajaa kerran viikossa 20 km vanhalla Toyotallaan kirkonkylän apteekkiin ja samalla Halpa-Halliin. Ei tätä elämänsä töitä tehnyttä ja saunansa puilla lämmittävää pariskuntaa kannata rangaista aivan kohtuutomilla energia- ja polttoaineveroilla.
Suurvallat katsovat asioita vain omalta näkökulmaltaan. Tämä maa ei ole liittyneet Kiotoon, kuten eivät Venäjä, Kiina tai Intiakaan. Näiden maiden päättäjät eivät vain halua sitä, että maan teollisuus ja työpaikat olisivat vaarassa tai uhattuna.
Ei täälläkään tunneta mitään EU:n ilmastopolitiikkaa puhumattakaan pienestä Suomesta ja sen raivokkaasta taistelusta turpeen käytön lisäämiseksi. Eli onko se hitaasti uusiutuvaa energiaa vai ei.
Pienenä poikkeuksena oli kyllä yksi alustaja eli Ron Paananen, jonka sukujuuret olivat Isojoelta Etelä-Pohjanmaalta. Emme hänen kanssaan kuitenkaan paljon Suomen turvesoista tai puuenergiasta puhuneet.
Suomessa ollaan edelleen maailman mallioppilaita. Sen verran ollaan kuitenkin viisastuttu, että rakennetaan edes uutta ydinvoimaa. Muuten emme pääsisi mitenkään niihin tavoitteisiin, joista muutkin maat yrittävät pitää kiinni eli työpaikoista ja oman maan tuotannon kilpailukyvystä.
En aina ymmärrä edes nykyistä keskustelua Vuotoksen ja Kollajan altaista. Muistan kun eräässä tupaillassakin kerran todettiin, että vaikka Härmäläiset tarhaajat hankaisivat kuinka innokkaasti eboniittisauvaa minkinnahkaa vasten - niin siitä huolimatta Pietarsaaressa ei vain lähde paperitehdas pyörimään! Se siitä säätövoimasta ja sen merkityksestä.
Ei myöskään tuulivoimalla Suomen energiaratkaisuja yksin ratkaista. Nyt sillä saadaan alle prosentti kokonaisenergiastamme - tulevaisuudessa ehkä muutama prosentti enemmän. Ja mitä tehdään Suomessa silloin kun on - 30 astetta pakkasta ja propellit vain taivaalla seisovat.
Silti puhtaita energianlähteitä kannattaa kaikin tavoin suosia. Tuulta, bioenergiaa, vesivoimaa jne. Silti meidän on tehtävä vielä uusia ydinvoimaloita, se on varmaa.
Kyllä me Pohjalaiset olemme aivan täysiä tonttuja, mikäli emme ymmärrä tarttua Fennovoiman haasteeseen ja rakenna sitä kuudetta pannua Kristiinankaupunkiin. Se olisi monta tuhatta lottovoittoa väestökadosta kärsivälle Suupohjan alueelle. Hyvinvointi säteilisi monen maakunnan alueelle. Pitääkö tämäkin etu antaa tyhmyyksissään muille?
Kristiinan ydinvoimahanke ja sen tärkeys on paljon isompi haaste kuin Vaasan radan sähköistäminen, joka on nyt todella hyvässä vaiheessa. Sen verran ollaan asiasta täällä Eskon kanssa suu vaahdossa puhuttu.
Ei Helsingin herroilla mitään Vaasaa tai Seinäjokea vastaan ole. Ihmisiä nekin vain ovat ja turhalla meuhkaamisella ja uholla ei mitään voiteta. Nyt yritetään toisenlaisella taktiikalla.
Kunpa vain kaiken maailman puoluesihteerit ymmärtäisivät pitää suunsa kiinni vielä muutaman ratkaisevan viikon ajan. Oli nimittäin jo aika lähellä, ettei mennyt pilalle koko tärkeä asia kun alettiin sekaantua kansanedustajien tontille.
Onneksi Tervalat ja Hirvelät ovat järkeviä ihmisiä ja ymmärtävät, mistä tässä on kysymys. Kunnallisvaalit nimittäin lähestyvät. Ja meillä Kokoomuslaisilla menee hallituksessa paremmin kuin hyvin. Siksi "mattopiiskat" alkavat jo tässä vaiheessa heilumaan.
Kirjoitan tätä pienessä ja hyvin vaatimattomassa hotellihuoneessa San Franciscon keskustassa. Viime yö oli todella kylmä ja lämmitystä ei täällä ole.
Onneksi tuli edes pyjama matkaan. Huopa oli varsin ohut ja yöllä avuksi otettiin jo päiväpeittokin. Silti hampaat vain kalisivat. Hyvä, että edes suihku toimii.
Toista se on tyttärelläni Jennillä, joka mailasi eilen Malesiasta. Hän valmistuu kauppakorkeasta kauppatieteen maisteriksi ja lähti sen kunniaksi kymmeksi viikoksi yksin maailmalle.
Malesian viidakossa oli kuulemma lähes +40 C. Siellä ei taas ole suihkua. Jenni muuten kirjoittaa matkastaan Pohjalaisen nettisivuilla. Jos matkailu ja seikkailu kiinnostaa, käykääpä vilkaisemassa.
Kohta matka taas jatkuu. Kierrämme vielä muutaman päivän ympäri San Franciscoa ja illalla tapaamme pääkonsuli Manu Virtamon. Saamme briefingin Kaliforniasta ja tästä maasta muutenkin.
Maanantaina on vuorossa pääkaupunki Sacramento. Saa nähdä onko Terminaattori eli kuvernööri itse vastassa vai joudummeko liikkumaan aivan omin avuin. En edes yritä kirjoittaa tämän Arnoldin sukunimeä. Hän tapasi myös Matti Vanhasenkin jokunen viikko sitten.
Tasapuolisuuden vuoksi voisi kuvernööri jutella hetken jaostonkin kanssa. Samalla olisi painimaakunnan pojan kiva vääntää hänen kanssaan vaikka kättä! Tuskin se niin riski on, miltä se elokuvis näyttää.
Tiistaina vielä käynti Berkeleyn yliopistossa ja sen jälkeen kentälle ja Munchenin kautta Helsinkiin. Perillä ollaan aikaeron takia vasta keskiviikko-iltana. Aikaeroon taas sopeudutaan vauhdilla, koska työ jatkuu eduskunnassa välittömästi.
