Juhlimme ensi viikolla Suomen 90-vuotista itsenäisyyttä. Nyt on mitä parhain hetki hieman muistella kuinka maamme itsenäisyys oikein saavutettiin.

Uusi eduskunta kokoontui ensimmäisen kerran 1. marraskuuta 1917, mutta kaikki muuttui lopullisesti kun 7. marraskuuta Pietarissa nousi valtaan bolševikkihallitus. Seuraavien päivien aikana Suomessa päädyttiin ratkaisuun, jossa eduskunnalle annettiin väliaikaisesti korkein valta määrätä Suomen asioista.

Kuudentena päivänä joulukuuta 1917 eduskunta sai käsiteltäväkseen sekä porvareiden että sosialidemokraattien aloitteet itsenäistymisestä. Äänestyksessä eduskunta hyväksyi porvarillisten ryhmien aloitteen äänin 100 - 88. Voittanut aloite kuului seuraavasti: " Pyydämme tilaisuuden saada tämänpäiväisessä täysi-istunnossa esittää Eduskunnan päätettäväksi: Sen johdosta, että hallitus on tehnyt eduskunnalle esityksen uudeksi hallitusmuodoksi, joka on rakennettu sille pohjalle, että Suomi on riippumaton tasavalta, eduskunta korkeimman valtiovallan haltijana päättää puolestaan hyväksyä tämän periaatteen ja hyväksyä myös, että hallitus, saattaakseen Suomen valtiollisen itsenäisyyden tunnustetuksi, ryhtyy niihin toimenpiteisiin, jotka hallitus on sitä varten tarpeelliseksi ilmoittanut."

Tämän aloitteen hyväksymisellä eduskunta julisti Suomen itsenäiseksi valtioksi.

Vielä tarvittiin kuitenkin kansainvälisoikeudellinen tunnustus, jota varten oli saatava erityisesti Venäjältä Suomen itsenäisyyden tunnustaminen. Niin tapahtuikin vuodenvaihteessa ja pian tämän jälkeen useat maat tunnustivat Suomen itsenäisyyden.

Uusi valtiomme ajautui kuitenkin pian tunnetuin seurauksin kansalaissotaan. Traumaattisen sisällissodan päättyessä alkoi uuden kansakunnan rakentaminen. Sodan arvet olivat syvät, mutta suomalaisille ominaisella ahkeruudella ja periksiantamattomuudella uuden itsenäisen Suomen kansa nosti maansa jaloilleen.

Suomen vahvuus kautta sen historian on ollut kansallinen yksimielisyys sekä erityisesti se, että yhteiskuntaa ei ole kehitetty vain vahvojen ehdoilla. Myös heikoimmista on pidetty huolta.

Muutoin ei ole mitenkään selitettävissä se historiallinen tosiseikka, että vuonna 1918 keskinäiseen tappamiseen sortunut kansa jo vuonna 1939 yksimielisenä puolusti maata vihollista vastaan. Jotain hyvin merkittävää tapahtui Suomessa 1920- ja 1930-luvuilla. Kun maa oli vuonna 1918 jakautunut vielä punaisiin ja valkoisiin, taistelivat heidän poikansa talvisodassa samalla puolella.

Kansallinen sovinto oli saavutettavissa vain uudistamalla suomalaista yhteiskuntaa merkittävästi. Torpparit saivat lunastaa maansa. Kattava koulujärjestelmä luotiin. Työelämää uudistettiin. Sosiaali- ja terveyspalvelut luotiin kaikille. Köyhistä pidettiin huolta.

Varsinainen itsenäisyytemme lunastettiin kuitenkin talvi- ja jatkosodan torjuntavoitoilla. Suomi maksoikin itsenäisyydestään kovan hinnan. Jatkosodan jälkeiset rauhanehdot olivat Suomelle raskaat, mutta armeijamme kyky torjua vihollinen säästi meidät vielä huomattavasti raskaammilta kärsimyksiltä, jotka suurin osa sotaan osallistuneista maista joutui kokemaan. Suomessa puolustusvoimien tappiot talvi- ja jatkosodassa sodassa olivat yhteensä lähes 74 000 kaatunutta ja 270 000 haavoittunutta. Sitä vastoin siviilejä kuoli talvi- ja jatkosodassa vain 2 700. Tämä selittyy sillä, että suurin osa Suomen aluetta ja väestöä säilyi sotatoimilta koskemattomana.

Sotien jälkeen Suomi oli rakennettava uudelleen. Lisäksi jouduimme maksamaan suuret sotakorvaukset. Tuonkin valtaisan tehtävän edessä suomalaiset yksissä tuumin ahkeruudella ja sisulla selviytyivät. Edelliset sukupolvet ovat rakentaneet meille ja lapsillemme hyvän maan asua.

Onkin todella tärkeätä, että ensi vuonna Sotainvalidien ja rintamaveteraanien kuntoutukseen osoitetaan 10 miljoonan euron lisämääräraha, jolla turvataan, että kaikki halukkaat pääsevät vuosittain joko avo- tai laitoskuntoutukseen. Samalla uudistetaan kuntoutuksen sisältöä ja parannetaan puolisoiden ja sotainvalidien leskien asemaa. Kaikkiaan sotainvalideja ja veteraaneja tuetaan valtion talousarviossa noin 421 miljoonalla eurolla vuonna 2008.

Samalla kun arvokkaasti muistamme niitä, jotka ovat maamme itsenäisyyden puolesta uhranneet itsensä, voimme iloisin mielin juhlia sitä 90-vuotista taivalta, jonka isänmaamme on kulkenut.

Sotien jälkeen suomalainen yhteiskunta rakennettiin hyvinvointivaltioksi, joka turvaa kansalaisten perusoikeudet. Kukin sukupolvi saa vuorollaan tämän arvokkaan perinnön hoidettavakseen, mutta tärkeintä on, että oikeus hyvinvointiin säilytetään myös tuleville sukupolville, lapsillemme ja lapsenlapsillemme.

Suomi on tunnettu kuvan kauniista ja puhtaasta luonnostaan. Mielissämme voimme helposti kulkea Pohjanmaan lakeuksilta, Lapin tuntureille, aina Karjalan vaaramaisemista Saimaan rannoille. Siniristilipun värit eivät saa haaleta, koska lumihangen on säilyttävä puhtaan valkeana ja järvien syvän sinisinä. Kaikki tämä on jotain sellaista, mihin olemme olleet etuoikeutettuja. Puhtaan ja koskemattoman luonnon säilyminen ei ole itsestäänselvyys, varsinkaan kun ilmastonmuutos uhkaa muuttaa luonnon olotilaa lopullisesti. Yhteinen tehtävämme on saattaa myös tämä korvaamattoman arvokas perintö seuraaville sukupolville.

Mitä muuta Suomi on kuin hyvinvointivaltio kaukana pohjolan perukoilla? Pientä kansaamme yhdistää yhteinen kielemme ja historia. Suomalaisuus on monelle meistä sisua, saunomista ja ruisleipää.

Maamme on ollut Euroopan unionin jäsenmaa jo reilut kymmenen vuotta. Tuona aikana olemme pärjänneet taloudellisesti paremmin kuin koskaan maamme historiassa. Vaikean laman koettelemuksista nousimme nopeasti, vaikka työttömyys pysyi pitkään varsin korkeana. Suomi on tänä päivänä kansainvälisesti tunnettu korkeasta osaamisestaan, huipputeknologian tuotteistaan ja korkeasta kilpailukyvystään. Tämä kaikki ei olisi ollut mahdollista ilman unionin jäsenyyttä. Meidän on syytä edelleen muistaa unionin meille suomat hyödyt, vaikka tiedotusvälineissä vain usein uutisoidaan vain unionin meille aiheuttamia harmeja.

Euroopan unioni on muuttunut valtaisasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Liittyessämme unioniin oli jäsenmaita tuolloin vain noin puolet nykyisestä. Uudet jäsenmaat ovat olleet huomattavasti muuta unionia kehittymättömämpiä kansantalouksia, mutta joiden voimakkaasta kasvusta saa nauttia myös vanhat unionin jäsenmaat. Jo pelkästään jäsenmaiden lukumäärä on muuttanut Suomen vaikutusmahdollisuuksia unionia koskevissa asioissa. Juuri siksi Itämeren alueen ja Pohjoismaiden entistä tiiviimpi yhteistyö unionin päätöksenteossa on tarpeen.

Kun Suomessa aikanaan käytiin kiivasta keskustelua unioniin liittymisestä, oli monen jäsenyyden vastustajan huolena suomalaisuuden ja Suomen itsenäisyyden menetys. Voimme todeta, että tuo huoli on nyt osoittautunut turhaksi. Itsenäisyytemme on paljon suurempi asia kuin jonkin valtioiden yhteisön jäsenyys, jossa tärkeimpänä tavoitteena on talouden raja-aitojen avaaminen, maiden välisen liikkumisen helpottaminen ja kansalaisten perusoikeuksien parempi turvaaminen.

Itsenäisyyspäivän juhlinta on täynnä hienoja perinteitä. Sen vietto alkaa valtakunnallisesti lipunnostolla Helsingin Tähtitorninmäellä. Tuomiokirkossa pidetään juhlajumalanpalvelus, johon tasavallan presidentti perinteisesti saapuu. Puolustusvoimat järjestää paraatin jollakin varuskuntapaikkakunnalla. Juhlapäivän kunniaksi Suomen liput kohoavat salkoihin koko päiväksi. Vapaana hulmuavat liput virittävät kansalaiset itsenäisyyspäivän tunnelmaan. Illalla kotien ikkunoihin sytytetään kaksi kynttilää tuomaan lämpöä pimeyteen.

Tänä päivänä me suomalaiset hiljennymme pohtimaan omaa historiaamme - suhtaudumme itsenäisyyteemme kiitollisin, hartain, mutta ylevin mielin.

Haluan toivottaa teille kaikille oikein hyvää Itsenäisyyspäivää!