Viime viikolla Autoliikennealan työtaistelun jääminen vain vajaan vuorokauden mittaiseksi oli viisas ratkaisu. Lakon pikainen lopettaminen oli osoitus edes jonkinlaisesta järjenkäytöstä ja vastuuntunnosta. Lisää samanlanlaista vastuunkantoa tarvittaisiin nyt satamissa alkaneen työtaistelun ratkaisemiseksi. Tätä tekstiä kirjoittaessani kaikki on vielä pahasti auki ja levällään.

Kuljetusalan lakko ei vielä onneksi ehtinyt aiheuttaa kovinkaan suurta vahinkoa, vaikka liikennettä ajettiin jo alas ja poikkeusjärjestelyihin ryhdyttiinkin. Pitkittyessään tämäkin lakko olisi vaikeuttanut liki jokaisen suomalaisen arkea. Sen lisäksi lakon vaikutukset Suomen kansantaloudelle olisivat olleet tuntuvat.

Mielenkiintoista oli panna merkille myös puheenjohtaja Timo Rädyn (sd.) huomautus, että tehty sopimus luo suuria paineita kahden vuoden päähän. Silloin se on uudestaan katkolla ja tällöin talouden tunnuslukujen oletetaan olevan nykyistä positiivisempia. Näyttää siltä, että sovun sisään on leivottu valmiiksi jo uuden riidan siemen. Näinhän se on ollut tällä toimialalla kautta vuosikymmenet.

AKT valitsi kuljetuspuolella kuitenkin sopimisen tien. Hyvä niin. Nimittäin yleinen mielipide olisi ollut kovasti työtaistelua vastaan ja lakon vaikutukset olisivat olleet kansalaisille kouriintuntuvat. Suostumalla kohtuullisiin palkankorotuksiin liitto vältti edes hetkeksi sylkykupiksi joutumisen.

Uuden ja vielä kovemman väännön AKT käy tällä hetkellä satamissa. Runsas viikko sitten alkanut ahtaajien lakko pysäyttää Suomen ulkomaankaupasta jopa 80 prosenttia. Teollisuus on laskenut tämän merkitsevän päivittäin noin 160 miljoonan euron saamatta jäävää vientituloa. Viikossa tämä summa on noussut jo uudella miljardilla eurolla. Sen merkitys orastavalle ja lievälle kasvu-uralle lähteneelle kansantaloudelle on katastrofaalinen. Pitkittyessään vaikutukset siirtyvät nopeasti alihankintaan ja muuhun yritystoimintaan. Voikin sanoa, että AKT syö Suomessa nyt BKT:n!

Teollisuuden pyörät eivät taantuman oloissa toistaiseksi pyöri vielä läheskään täysillä, mutta ellei tavara lähde satamista, hyvin lyhyen ajan sisällä varastot täyttyvät ja sen jälkeen alkaa toimintojen alasajo. Jo viime viikolla metsäyhtiö UPM Kymmene pysäytti Rauman aikakauslehtipaperitehtaan koneet, koska tehtaalla ei ole edes omaa paperivarastoa. Stora Enso puolestaan arvioi, että lakon seurauksena yhtiön paperikoneita joudutaan pysäyttämään kenties lähes kaikki viikonloppuna. Suomen paperikapasiteetistä seisoo tällä hetkellä noin puolet.. Metsäteollisuuden työntekijöistä oli torstaina ilman työtä jo 3336 henkilöä, mikä on muuten jo enemmän kuin Suomessa on ahtaajia!

Ahtaajien kiistassa AKT näyttäisi kaikista suurista kansantaloudelle koituvista tappioista huolimatta olevan täysin ehdoton. AKT on vaatinut mahdollisille tuleville irtisanotuille vuoden pituista palkkakorvausta eli muutosturvaa nykyisen puolen vuoden sijaan. Työnantaja taas on sanonut, että vaatimus ei ole tästä maailmasta. Yksityiskohdista piti neuvotella myöhemmin erikseen, mutta valmista näissä neuvotteluissa ei ole tullut. Työnantajapuoli taas katsoo, että kaksi vuotta sitten sovittiin vain muutosturvarahastosta, ei muutosturvan pituudesta ja että ahtaajillekin pitää riittää yleinen ja kaikille yhtäläinen työttömyysturva.

AKT on uhannut työtaistelun kestävän niin pitkään, että sen vaatimuksiin suostutaan. Odottavan ajasta voi tulla paitsi pitkä, mutta varsin kallis ja kivulias. Väheksymättä ahtaajien työn rasittavuutta ja poikkeuksellisia työaikoja, voi esimerkiksi kysyä, kuinka kauan huomattavasti pienemmällä palkalla työskentelevät sairaanhoitajat ja muut raskasta työtä tekevät vuorotyöläiset ymmärtävät keskimäärin 47 000 euron vuosipalkalla työskentelevien ahtaajien vaatimuksia. Palautteesta päätellen monella palkansaajallakin alkaa olla sietokyky koetuksella.

Tätä lakkoa ei voi perustuslain mukaan lopettaa lailla tai muilla hallituksen toimenpiteillä, koska se ei uhkaa suoraan kansalaisten henkeä tai terveyttä. Siksi hartaasti toivon, että lakon osapuolilta löytyy viisautta tehdä pikainen sovinto. Muuten kaatuu koko talouden pohja hyvinvointiyhteiskunnalta ja sen turvaamiselta.