Eduskunta näytti viime viikon torstaina ydinvoimaäänestyksessä, ettei sitä vedättele sen kummemmin Greenpeacen tempaukset kuin hallituksessa istuvien vihreiden julkisuustaistelu ydinvoimaa vastaan. Hyväksyessään selvin numeroin luvan kahdelle ydinvoimalalle eduskunta piti päänsä kylmänä.
Vaikutti siltä, että eduskunta perusti päätöksensä valiokunnan asiantuntijoihin ja sellaisiin yhteiskunnallisiin tosiseikkoihin, jotka olivat selvästi uskottavampia kuin vastustajien pelottelu.
Hiilidioksidipäästöjen leikkaaminen kustannustehokkaasti ilman ydinvoimaa näyttää tällä hetkellä mahdottomalta. Ilmastopoliittinen keskustelu kääntyikin loppupelissä ydinvoimaa tukevaksi tekijäksi.
Pohjanmaan edustajat pysyivät hyvin ruodussa. Peräti 14 kansanedustajaa oli valmis tukemaan ainakin toista lupahakemusta. Kolme edustajaa eli SDP:n puheenjohtaja Urpilainen, RKP:n Henriksson ja keskustan Sihto poikkesivat toisessa äänestyksessä yhteisestä rintamasta. Aivan puhtaasti vastustajien joukkoon jäivät vain Wideroos, Vistbacka ja Puumala.
Uusiutuvan energian käyttö on tietenkin kannatettavaa ja aivan välttämätöntä, mutta sillä ei yksinkertaisesti vain ratkaista perusteollisuuden energiansaantia. Tätä työllistävää teollisuutta on Pohjanmaallakin todella paljon. Uusiutuva energia tarvitsee toimiakseen paljon yhteiskunnan tukia, joita on mahdollisuutta kerätä ydinvoimasta riippuvaisen vientiteollisuuden maksamista veroista.
Tätä samaa logiikkaa elinkeinoministeri Mauri Pekkarinenkin (kesk.) takoi energiakeskustelun aikana ydinvoimaa vastustavien kansanedustajien päähän. Mm. Vasemmistoliiton puheenjohtajan Paavo Arhinmäen mielipiteet tarvitsivat runsaasti Pekkarisen tukiopetusta. Se minkä yksityiset yhtiöt investoivat ydinvoimaan, on heidän keräämää rahaa. Nämä miljardit olisivat kielteisen ydinvoimapäätöksen myötä jääneet investoimatta ja ne eivät olisi olleet koskaan valtion käytössä uusiutuvia varten.
Ne suuret virtaukset, jotka ovat tehneet päättäjistä aiempaa ydinvoimamyönteisempiä, liittyvät ilmastopolitiikkaan, omavaraisuuteen ja hyvinvointiyhteiskunnan säilymiseen. Myös Suomen riippuvaisuutta Venäjältä tuotetusta ydinvoimasta haluttiin selvästi vähentää. Keskustelu siitä alkoi voimistua, kun Venäjän ja Ukrainan kaasuongelmasta tuli jokatalvinen. Kaasuhanat sulkevasta Venäjästä pani monet päättäjät miettimään sitä, onko energiaturvallisuus aivan yhtä tärkeää kuin ruokaturvallisuus.
Hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisessa kilpailukykyisellä teollisuudella ja laajentuvalla palvelualalla on puolestaan oma tärkeä roolinsa. Jotta pitkien etäisyyksien ja kylmien ilmojen Suomessa voitaisiin valmistaa terästä ja paperituotteita, siihen tarvitaan varmaa ja kohtuuhintaista energiaa. Sähkön omavaraisuudesta hyötyy erityisesti tavallinen suomalainen sähkönkäyttäjä, koska se takaa parhaiten energian hinnan kehittymisen mahdollisimman maltillisena.
Myös uuden uskottavan toimijan eli Fennovoiman ilmaantuminen kisaan vahvisti kahden luvan myöntämistä. Suurinvestointi pohjoiseen joko Pyhäjoelle tai Simoon sekä kilpailun lisääntyminen sähköntuotannossa sai monen empivän kansanedustajan tukemaan lopulta hallituksen esitystä.
Tässä asiassa me Pohjalaiset hävisimme kuitenkin todella paljon. Sanoisin, että enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Fennovoima nimittäin suunnitteli todella pitkään voimalan sijoituspaikkakunnaksi erityisesti Kristiinankaupunkia, koska se olisi soveltunut sijainniltaan rakentamispaikaksi erinomaisesti. Tämän johdosta jopa maa- alueet oli jo hankittuna yhtiön käyttöön.
Rakentaminen Kristiinankaupunkiin olisi tuonut tullessaan 30.000 henkilötyövuotta ja useita satoja hyviä ja hyväpalkkaisia pysyviä työpaikkoja. Pelkkinä kiinteistöveroina siitä olisi tullut sijoituspaikkakunnalle useita miljoonia euroja joka vuosi. Niille olisi ollut ymmärtääkseni tarvetta ja käyttöä.
Tämän mittavan investoinnin suuruus olisi ollut noin 5.00.000.000.000 euroa. Tätä lukua ei moni pysty edes kunnolla hahmottamaan. Jos tätä summaa vertaa esim. parhaillaan työn alla olevaan Vaasa- Seinäjoen radan sähköistämiseen, sillä olisi saatu sähköistettyä kyseinen väli suurin piirtein 250 kertaan!
Jokainen kuuntelija voi käsittää, mitä tämä saamatta jäänyt investointi olisi vaikuttanut juuri nyt suurissa vaikeuksissa olevan Suupohjan tulevaan kehitykseen ja sen alueen ihmisten hyvinvointiin. Uskoa ja toivoa olisi kaivattu. Samalla investointi tänne Pohjanmaalle olisi luonut kasvua usean eri lähimaakunnan alueelle ja vahvistanut osaltaan Vaasan Yliopiston ja koko sen alueen yritysten vahvaa energiaosaamista.
Päävastuun tämän Fennovoiman hankkeen menettämisestä kantaa puolueena ainakin alueen valtapuolue RKP. On muistettava, että tämän saman puolueen edustajat ovat miehittäneet myös Pohjanmaan liiton, joka ei käytännössä laittanut ”poliittisen vastustuksen takia” asiassa yhtään tikkua ristiin. Sanonpahan vain, että aika erikoista toimintaa alueen edunvalvojana toimivalta organisaatiolta?
Vastustusta perusteltiin aikanaan sillä, että hanke ei mene koskaan eduskunnassa läpi ja ruotsalaisella kansanpuolueella on puoluekokouksesta kielteinen kanta. Nyt molemmat RKP:n ministerit äänestivät kuitenkin kahden ydinvoimahankkeen puolesta - samoin kuin tekivät Håkan Nordman ja Mats Nylund. Toivon, että tutkiva journalismi tai tutkijat aikanaan selvittävät, miten tässä oikein näin pääsi käymään.
Eduskunta teki siis viime torstaina vaalikauden merkittävimmän päätöksen. Pohjanmaan kannalta päätös kuitenkin edelleen harmittaa. Meiltä alueen kansanedustajilta odotetaan nimittäin aina sitä, että viemme oman alueemme tärkeitä hankkeita eteenpäin. Nyt kun siihen olisi ollut näillä lakeuksilla historian suurin ja merkittävin mahdollisuus, - tilanne jätettiinkin puoluepoliittisista syistä käyttämättä.
