Kuntien menojen kasvu on ollut erittäin voimakasta. Viime vuonna kuntien menot kasvoivat huikeasti yli seitsemällä prosentilla. Vuoden aikana tapahtunut viennin hiipuminen ja yhteisöverotulojen nopea romahtaminen heilauttivat kuntien taloustilanteen ennakoitua nopeammin miinukselle. Työllisyyden ja talouden epävarmuus johtavat edelleen kunnallisveron tuoton supistumiseen, mikä horjuttaa kuntien tulopohjaa entisestään vuonna 2010. Samaan aikaan menopaineita aiheutuu lisääntyvästä hoiva- ja hoitopalveluiden tarpeesta väestömme ikääntyessä.
Kuilu verotulojen alenemisen ja käyttömenojen kasvun välillä on kovaa vauhtia levenemässä. Tälle vuodelle ennustetaan, kuntien säästötoimenpiteistä huolimatta, että menojen kasvu jatkuu yli 4 %:in vauhtia samalla kun verotulot supistuvat 2,6 %:ia. Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja ymmärtääkseen, että yhtälö on kestämätön pitkällä aikavälillä.
Viime aikoina olemme saaneet kuulla, että monet pohjalaiskunnat nostavat veroäyriään merkittävästi ja osalla kuntia kunnallisverotus nousee jo peräti 21 prosenttiin. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että kansalaisten ja erityisesti pienituloisten ostovoima edelleen hiipuu ja monet paikkakunnan yritykset ovat paikkakunnan ostovoimasta huolestuneita. Tärkeät kotimarkkinat nimittäin kärsivät jatkuvista verotuksen kiristyksistä ja kansalaisista tulee yhä varovaisempia ostoskäyttäytymisessään. Valitettavasti myös työllisyys heikkenee kun kaikenlainen toimeliaisuus ja kauppa reagoivat kansalaisten ostovoiman hiipuessa.
On kuitenkin muistettava, että kuntatalouden menoista noin puolet katetaan veroilla, neljännes maksuilla ja vajaa viidennes valtionosuuksilla. Tärkein toimenpide kunnissa onkin vaikuttaa menokehitykseen ja kustannusten kasvuun, sillä pelkällä opposition huutamalla valtion lisärahalla emme ongelmia ratkaise. On nimittäin tiedostettava myös se ikävä tosiasia, että valtio velkaantuu moninkertaisesti kuntiin verrattuna. Tänä vuonna valtio velkaantuu 10 miljardia euroa ja ensi vuoden budjetissa vielä 13 miljardia euroa lisää. Loppuakaan tälle kehitykselle ei ole vielä näkyvissä ainakaan lähivuosina.
Hallituspuolueen kansanedustajat kuitenkin ymmärtävät kuntien hätää ja siksi eduskunta tukee kuntia taantuman aikana merkittävästi. Vuosina 2009 – 2010 valtio osallistuu kuntien talousvajeen paikkaamiseen noin 760 miljoonan euron panostuksella. Jo kehyspäätöksen yhteydessä tehdyllä Kela-maksun poistopäätöksellä, kuntataloutta vahvistetaan 250 miljoonalla eurolla. Tämä vastaa 6 000 henkilötyövuotta. Myös yhteisöveron tuotto-osuuden muutoksella tuetaan kuntia lähes 400 miljoonalla eurolla vuosittain vuosina 2009 - 2011. Kunnallisverotuksen perusvähennys nousee 1480 eurosta 2200 euroon, jolloin hyötyjinä ovat pienituloiset ja esimerkiksi pienintä äitiyspäivärahaa saavat. Tämänkin asian valtio kompensoi kuntien tulonmenetyksen täysmääräisesti.
Hallitus on myös esittänyt kiinteistöveron ala- ja ylärajoihin korotusta vuoden 2010 alusta. Kiinteistövero on osa kunnallistalouden kokonaisuutta ja kunnat päättävät itsenäisesti soveltamistaan kiinteistöveroprosenteista. Kiinteistövero antaa kunnille enemmän liikkumavaraa kuntatalouden harjoittamiseen vakaan tuottonsa vuoksi, joten se täydentää hyvin verojärjestelmää keventäen erityisesti tuloverotukseen kohdistuvia paineita. Kiinteistöverojen alarajojen korotus vahvistaakin kuntataloutta ensi vuonna vähintään 50 milj. euron edestä. On kuitenkin laskettu, että kiinteistöveron ylärajan nostolla kiinteistöverotuotot nousisivat jopa 850 - 900 miljoonaa euroa ilman kunnallisveron korotusta. Lisäksi budjetissa päätettiin myös nostaa kuntien valtionapuja ylimääräisellä 30 milj. eurolla.
Kuntien investointihalukkuutta pitää myös edelleen tukea, sillä se tuottaa parhaiten työpaikkoja. Välttämättömiä investointeja kannattaa nyt aikaistaa, sillä kosteus- ja hometalkoissa on vielä paljon tehtävää. Eduskunta tulee päättämään homekoulujen, terveyskeskuksien, vanhainkotien ja päiväkotien korjausavustusten lisäämisestä kunnille ainakin 58,5 milj. eurolla. Samoin tuetaan myös kuntien palvelutuotantoa kehittäviä IT-investointeja 5 milj. eurolla.
Valtion kunnille antama lisäraha ei kuitenkaan voi olla täysin vastikkeetonta, vaan kunnissa on myös oltava valmiutta sitoutua uudistuksien läpiviemiseen lähivuosien aikana. Tärkein toimenpide onkin pikaisesti ja aktiivisesti vaikuttaa menokehitykseen ja kustannusten kasvuun. Jotta kuntatalous saadaan kestävälle pohjalle, pitkän aikavälin tuottavuusohjelmien laatiminen on aloitettava määrätietoisesti niin peruskunnissa kuin sairaanhoitopiireissä.
Parhaita palvelukäytäntöjä on jaettava kuntien välillä. Palvelut tulee järjestää jatkossa ennakkoluulottomasti siten, miten ne tehokkaimmin ja laadukkaimmin saadaan aikaan. Valtio onkin ottanut asiakseen edistää julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyötä palvelujen tuotannossa. Palvelusetelijärjestelmän käyttöönottoa ja kotitalousvähennyksen käyttöalaa on laajennettu, minkä avulla edesautetaan toimivien palvelumarkkinoiden syntyä. Kuntia kannustetaan yhteistoimintaan palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa. Myös kuntalaisten kustannustietoisuuden lisääminen pohjustaa vahvempaan kuntatalouteen. Tarkoituksena olisi, että asiakkaalla on selkeä tieto palvelun kokonaiskustannuksista oman maksuosuuden lisäksi.
Hallitus panostaakin nyt kuntien kanssa normitalkoisiin, millä parannetaan tuloksellisuutta purkamalla turhaa sääntelyä ja tuottavuuden esteitä. Vain tuottavuutta lisäämällä voidaan turvata elinvoimainen kunta palveluineen jatkossakin. Tosiasia siis on, että kuntatalouden menokasvuun on nyt puututtava aktiivisesti, jotta menot ovat suhteessa verotulojen kasvuun. Vain näin toimien kuntatalouden rahoituksen kestävyys voi pysyä kohtuullisena.
Toisaalta kuntarakenteen eheyttämistä on edelleen jatkettava. Tavoitteena on saada peruskunnistamme asukasluvultaan ja taloudelliselta kantokyvyltään aiempaa vahvempia. On erittäin tärkeää, että saamme aikaiseksi kustannustehokkaan ja toimivan kuntarakenteen. Vain siten on mahdollisuus turvata palveluiden tehokas järjestäminen ja saatavuus koko maassamme.
Maamme hallitus on päämäärätietoisesti parantamassa kuntatalouden asemaa ja täten turvaamassa kuntalaisten tasavertaiset mahdollisuudet laadukkaisiin palveluihin kotiseudullaan. Valtio ei kuitenkaan pysty korjaamaan kuntien talousahdinkoa yksin. Kuntien pitää kyetä myös priorisoimaan ja karsimaan omiin päätöksiinsä perustuneita lisämenoja ja osaa lakisääteisistä menoistakin. Kustannusten nousu on saatava katkeamaan ja palveluverkko on käytävä tiuhalla kammalla läpi. Sopeutumisessa taloustilanteeseen pelastuspaletti on kasattava pienistä osista. Edessä on paljon haasteellista työtä, mutta yhteistyöllä vaikeudet on käännettävissä voitoksi.
