Eduskunta sai juuri ennen kesätaukoa hyväksyttyä paljonpuhutun yliopistolain. Huomasin lainsäätäjänä selvästi sen, että tätä hetkeä suomalaiset yliopistot ovat odottaneet kuin kuuta nousevaa. Toisaalta taas lain kritiikki on ollut hajanaista, sekavaa ja monet perustelut viime vuosisadalta. Siellä ei ole aina nähty metsää puilta tai sitten tärkeällä uudistuksella on tehty vain politiikkaa.

Yliopistolaki on saavuttanut siis eduskuntakäsittelyn viimeisen etapin lain pitkän ja huolellisen valmistelun jälkeen. Kiitos uudistuksesta kuuluu myös hallituksen hyville kokoomuslaisille opetusministereille eli Sari Sarkomaalle ja nykyiselle Henna Virkkuselle. He ovat tehneet hyvää työtä. Se on muokattu lopulliseen muotoonsa yhdessä eduskunnan sivistysvaliokunnan kanssa, jota on johtanut menestyksellä Raija Vahasalo Kirkkonummelta.

Mielestäni uusi yliopistolaki tuo suomalaisille yliopistoille mahdollisuuden kehittyä kansainvälisiksi huippuyliopistoiksi ja ennen kaikkea paremmiksi paikoiksi tehdä tutkimusta, opettaa ja opiskella. Olen ollutkin varsin tyytyväinen siihen, että keskeiset opiskelijajärjestöt ovat ymmärtäneet tämän olennaisen tarkoituksen.

Yliopistot ovat nimittäin viimein saamassa sen, mitä ne ovat jo useita vuosikymmeniä toivoneet: entistä vapaamman ja itsenäisemmän aseman sekä turvatun perusrahoituksen.

On kiistaton tosiasia, että Suomen suurimpia menestystekijöitä ovat olleet koulutus, sivistys, tutkimus ja osaaminen. Suomalainen peruskoulujärjestelmä on niittänyt kiitosta ja mainetta kansainvälisestikin. Sen sijaan sivistyksemme tyyssijat, yliopistot, eivät ole pärjänneet kansainvälisissä vertailuissa. Uusi yliopistolaki mahdollistaa osaltaan sen, että maailman parhaan peruskoulutuksen saaneet suomalaiset lapset ja nuoret voivat jatkaa opintojaan erinomaisissa yliopistoissa – täällä koti-Suomessakin.

Uudella yliopistolainsäädännöllä luomme suomalaisille yliopistoille kuten esimerkiksi Vaasan yliopistolle mahdollisuuden kehittyä erinomaiseksi valitsemillaan aloilla. Tämä onnistuu varmasti parhaiten, kun annamme yliopistoille oikeuden päättää omista asioistaan, emmekä hukuta yliopistoja hallinnolliseen byrokratiaan. Yliopisto ei ole lupa- tai hallintovirasto, eikä sitä sellaisena pidä kohdella. Yliopistojen on voitava keskittyä päätehtäviinsä opetukseen, tutkimukseen ja taiteelliseen toimintaan.

Yliopistouudistuksessa on kyse myös rokotuksesta syvää lamaa vastaan. Yliopistojen uudistaminen on Suomen menestyksen ja hyvinvoinnin edellytys. Viime vuosina ja aivan viime aikoinakin olemme saaneet nähdä, miten perinteisten alojen työpaikkoja on siirtynyt halvempien työvoimakustannusten maihin.

Kansainvälinen kilpailu myös korkean osaamisen työpaikoista on tänä päivänä tosiseikka. Uudistumisen tarve koskee paitsi Suomea myös koko Euroopan unionia, joka ilman osaamisperustaista kasvua uhkaa jäädä taantuman sydänmaaksi.

Yliopistojamme ei kansainvälisesti katsoen uudisteta hetkeäkään liian aikaisin. On aivan selvää, että maailmantalouden lähtiessä nousuun, Suomen menestyminen tulee perustumaan entistäkin enemmän korkealaatuiseen tutkimukseen, huippuosaamiseen ja niiden hyödyntämiseen.

Yliopistouudistuksen keskeisenä lähtökohtana onkin tiivis elinkeinoelämän ja yliopistojen välinen yhteistyö. Yliopistojen hallitusten lisääntyvä ulkopuolisten edustajien määrä vahvistaa yliopistojen vuorovaikutusta sekä työelämän että muun yhteiskunnan kanssa.

Yhteistyö on hyödyksi niin molemmille osapuolille, kuin suomalaiselle osaamisellekin. Uusilla rajapinnoilla syntyy innovaatioita ja uudenlaisia näkökulmia, joista aikanaan muodostuu Suomen kaipaamia tulevaisuuden kilpailuvaltteja, uusia työpaikkoja ja hyvinvointia. Olen vakuuttunut, että tämän yhteistyön merkitys ymmärretään erityisesti täällä Pohjanmaalla.

Elinvoimaiset yliopistot ovatkin ehdoton edellytys Suomelle kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa. Tästä eteenpäin yliopistoilla on paremmat mahdollisuudet muokata itse omat strategiansa ja vahvuusalueensa. Laki ei voi pakottaa vapautta, mutta se voi poistaa esteet tieltä matkalla menestykseen. Yliopistojen tuleekin toimia yhä haasteellisemman yhteiskuntakehityksen edelläkävijänä, sivistys-, osaamis- ja tietoyhteiskunnan veturina.

Uuden lain mahdollistama opetuksen, tutkimuksen ja taiteellisen toiminnan vahva autonomia eli yliopistojen mahdollisuus itse aidosti päättää omasta toiminnastaan, on yliopistouudistuksen keskeinen lähtökohta. Opetuksen ja tutkimuksen tasoa ei nosteta maailmanluokkaan vain hallinnollisilla päätöksillä. Yliopistojen on itse kannettava vastuuta siitä, että ne hyödyntävät ripeästi lain tarjoamat uudet mahdollisuudet ja myös käytännössä uudistavat toimintaansa ja profiloituvat vahvuuksiensa mukaan. Yliopistoilla on oltava rohkeutta muutokseen.

Härmässä lapsuutensa kasvanut J.V. Snellman totesi aikoinaan, että "Suomi ei voi mitään väkivalloin, sivistyksen voima on sen ainoa pelastus". Tämä ajatus ei ole tänä päivänä lainkaan vanhentunut. Tätä viisasta ajatusta on sovellettu myös uudessa yliopistolaissa, joka takaa suomalaisten sivistysyliopistojen kehittämisen myös tulevaisuudessa.