Verotus vaikuttaa lähes kaikkien ihmisten käyttäytymiseen. Verotuksen rakenteella ja tasolla on suuri merkitys sille, mikä taloudellinen toiminta on kannattavaa. Verotus vaikuttaa suoraan esimerkiksi siihen, kuinka mielekkääksi ihmiset kokevat työnteon ja yrittämisen.

Verotuksen ankaruutta eri maissa kuvataan bruttoveroasteella, joka kertoo, kuinka suuri osa bruttokansantuotteesta menee veroihin. Suomi on muiden Pohjoismaiden ohella perinteisesti ankaran verotuksen maa siitä huolimatta, että veroastetta on saatu viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana laskettua lähes 46 prosentista 43 prosenttiin.

Suomen tuloverotus on progressiivista. Se tarkoittaa, että veroa on maksettava sitä suurempi prosenttimäärä tuloista, mitä enemmän tuloa tulee. Suurituloinen siis maksaa pienituloista enemmän veroja niin euromääräisesti kuin suhteellisestikin. Marginaaliveroasteella tarkoitetaan sitä osuutta, mikä menee veroihin esimerkiksi palkankorotuksesta tai ylityötulosta. Mikäli marginaaliverotus on kireää, korkean veroprosentin lisäksi vielä suurempi osuus lisätulosta kerätään verona pois.

Julkisen talouden osuus on Suomessa suuri. Se on mahdollistanut kattavien hyvinvointipalvelujen luomisen ja ylläpitämisen sekä johtanut kohtalaisen tasa-arvoiseen ja hyvinvoivaan yhteiskuntaan. Niin yksinkertaisesti ei voi kuitenkaan ajatella, että verotusta lisäämällä saadaan yhä parempia palveluja.

Jos kansalaiset kokevat, että verotus on ylikireää ja työnteon hyödyt valuvat suurelta osin valtiovallan yhteiseen kassaan, vapaa-ajan vietto alkaa houkutella enemmän. Näin työtulot ja samalla valtion ja kuntien saamat verotuotot kutistuvat. Kireän marginaaliverotuksen takia ongelma koskee jo hyvin pienituloisia työntekijöitä ja pahenee suurempiin työtuloihin mentäessä.

Verotuksessa on siis löydettävä sopiva tasapaino riittävän verotuoton ja toisaalta työntekoon ja ansaitsemiseen kannustamisen väliltä. Tämä on jatkossa entistä tärkeämpää, kun työvoiman tarjonta alkaa joka tapauksessa vähentyä ikääntymisen vuoksi. Hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen kannalta on elintärkeää, että työn teon kannattavuudesta pidetään huolta.

Sinivihreä hallitus on joutunut punnitsemaan kaikkia näitä seikkoja ensi vuoden budjettia rakentaessaan. Budjettiesityksen merkittävin linjaus on tuntuvat veronkevennykset, jotka suunnataan kaikkiin tuloluokkiin kaikille palkansaajille. Tavoitteena on tehdä työnteosta yhä kannattavampaa, ylläpitää hyvää työllisyyttä sekä pitää yllä kotimaista kysyntää kansainvälisen talouskasvun hidastuessa.

Hallituksen ratkaisulla veroastetta alennetaan ja verotuksen progressio pidetään nykytasolla. Veronmaksajat ry:n tuoreen laskelman mukaan tuloverotus keventyy vajaan yhden prosenttiyksikön verran kaikissa tuloluokissa, kun ansiotason nousu otetaan huomioon. Keskituloisella tämä merkitsee sitä, että vuositasolla palkasta jää käteen useita satoja euroja enemmän verrattuna kuluvaan vuoteen.

Uuden työtulovähennyksen kautta veroja saadaan kevennettyä myös niiltä pienituloisilta, jotka eivät maksa valtionveroa lainkaan. Näin myös pienipalkkaisen työn tekemisestä ja vastaanottamisesta tehdään kannattavampaa.

Vähennys koskee alimmillaan 2 500 euroa vuodessa tienaavia ja on suurimmillaan 15 000-25 000 euron vuosituloilla. Vähennyksestä aiheutuvat kunnallisveron menetykset kompensoidaan kunnille täysimääräisesti, jolloin veronkevennys ei heikennä kuntien mahdollisuutta kuntapalvelujen tuottamiseen.

Hallituksen päätösten myötä työn verotus kevenee näkyvästi kaikilla palkansaajilla. Tämä tekee työn tekemisestä mielekkäämpää sekä vaikuttaa laajemminkin yleiseen ilmapiiriin. Käteen jäävän tulon määrä vaikuttaa merkittävästi käsitykseen siitä, onko työn tekeminen, työelämässä eteenpäin pyrkiminen, opiskelu ja yrittäminen kannattavaa ylipäänsä. Lopullisena tavoitteena on, että Suomi on maa, jossa työnteon kannustavuus ja taloudellisen toimeliaisuuden lisääntyminen takaavat nykyisenkaltaisen hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen myös tulevaisuudessa.