Kansainvälistä kampanjointia ja poliittisten irtopisteiden keruuta
YLE Pohjanmaan uutisten nettikolumni 26.2.2010
Niin minä kuin monet muutkin katsoivat viikko sitten TV- ohjelman, jossa esitettiin eläinaktivistien vuoden aikana kerättyä videomateriaalia pohjalaisilta turkistarhoilta. Monia nuoria ja vähän meitä vanhempiakin varmasti järkytti esitetyn ohjelman materiaali. Jos kuvamateriaali ja eläinten kohtelu olisi todellakin ohjelman mukaista totta ja suomalaista arkipäivää, olisi turkistarhaus kielletty jo ajat päivät koko Suomessa.
Siksi asetun puolustamaan edes jonkinlaista tasapuolisuutta ja objektiivisuutta asian jatkokäsittelyssä. Tässäkin asiassa on jälleen vahvoja piirteitä, jotka viittaavat ilmiselvästi kansainväliseen ja todella ammattimaiseen propagandaan, jota osa meidän poliittisesta järjestelmästäkin vielä näkyvästi tukee. Heidän yhteinen päätavoitteensa on yksinkertainen ja selvä: koko turkistarhaus on lopetettava Suomesta ja siksi kaikki keinot ovat sallittuja ja hyväksyttyjä.
Minä olen taas entisenä poliisimiehenä kuitenkin eri mieltä. Pitäähän rehellisillä ja hyvin eläimiä kohtelevalla tarhaajillakin nyt edes jonkinlainen oikeusturva vielä oikeusvaltiossa olla. Sellaisen perään ei ole paljon viime aikoina kyselty.
Mielestäni on vastuutonta ja halpahintaista poliittista populismia, että yhden tv-ohjelman selvästi tarkoitushakuisten kuvien perusteella lähdetään ajamaan kokonaisen laillisen elinkeinon kieltämistä. Joku meistä myös huomasi, kuinka työministeri ja vihreiden puheenjohtaja Anni Sinnemäki linkosi turkistarhausta koskevan kieltoesityksensä ilmoille ennen kuin yhtäkään selvitystä kuvien alkuperästä oli edes esitetty. Tämä luo minulle vaikutelman, että kannanoton julkituonti oli osa ennakkoon suunniteltua käsikirjoitusta.
Sinnemäen ja vihreiden nopean kannanoton jälkeen on kuultu samanlaisia ulostuloja myös vasemmistoliiton puheenjohtajalta Paavo Arhinmeltä ja heidän eduskuntaryhmän puheenjohtajaltaan Annikki Lapintietä. He vaativat välittömästi myös Sinnemäen ministerikollegaa eli maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilaa kierrätykseen.
On siinä varmasti työväenliikkeen kannattajillakin ihmettelemistä. Edellä mainitut kollegat ovat nimittäin kaikki yhdessä ja erikseen lopettamassa suomesta lähes 20.000 työpaikkaa. Mitähän siitä ajattelee esim. ne sadat autonkuljettajat, jotka ajavat päivittäin rehua tai kalaa turkistarhoille tai sitä tukevalle teollisuudelle. Nyt olisi heidänkin leipä kohta katkolla.
Kyseessä on siis erittäin hyvin suunniteltu kampanja, jossa arveluista ja puolitotuuksista tehdään totuus. Samalla sabluunalla on aiemmin käyty sikatalouden kimppuun Suomessa ja Ruotsissa. Kuulin Pohjoismaiden Neuvoston kokouksessa, että myös Norjassa että Tanskassa on ollut vastaavanlainen mediamässäily salaa kuvatuista turkiseläimistä. Kun viralliset tutkimukset on saatu aikanaan loppuun, laiminlyöntejä on havaittu todella vähän.
Pohjalaisena kansanedustajana olen käynyt varmaan kymmenillä turkistiloilla eri vuodenaikoina. Turkiseläimistä pidetään Suomessa hyvää huolta, koska vain hyvinhoidetut turkiseläimet tuottavat kauniin ja korkealaatuisen nahan. Siksi tuottajat myös välittävät eläimistään. Se myös aidosti palkitsee. Kun eläimet voivat hyvin, myös tuottaja ja hänen kaikki työntekijänsä voivat hyvin.
On myös huomattava se, että salassa hiippailevat aktivistit ovat saattaneet syyllistyä eläinsuojelurikkomukseen jättäessään raportoimatta viranomaisille mahdollisesti havaitsemansa laiminlyönnit. Ilman suojajalkineita liikkuessaan he ovat saattaneet edistää myös tautien leviämistä. Näin toimiminen vahvistaa käsitystäni siitä, että kyseessä on kampanja, jonka tarkoituksena on ajaa suomalainen vientielinkeino nurkkaan ja turmella sen maine kansainvälisesti. Näinhän nk. metsäsodissa on menetelty jo parikymmentä vuotta.
Kuluneella viikolla EVIRAn virallisten turkistilatarkastusten myötä on selvinnyt, että esimerkiksi tikun nokkaan nostettu Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry:n puheenjohtaja Ulf Enrothin tilalla kuvatut eläimet olivat kaikki sairasosastolla ja asianmukaisen lääkityksen alaisena. Puheenjohtajan tarkka hoito- ja lääkekirjanpito todistivat osaltaan tämän seikan. EVIRAn tarkistusten edetessä sama kuvio toistunee useissa tapauksissa. Myös taannoisen sikakohun yhteydessä aktivistit kuvasivat sairaskarsinoissa olleita eläimiä, ja tämä seikka jätettiin tarkoituksellisesti kertomatta.
Pakko on kysyä, että eikö tuotantoeläin saa enää edes sairastaa? Jos sillä on silmätulehdus, onko se välittömästi lahdattava? Armeliaampaa varmasti on kokeilla ensin eläinlääkärin määräämän lääkkeen toimivuutta. Yhden kuvatuista eläimistään myös liiton puheenjohtaja oli lopettanut, kun lääke ei siihen näyttänyt purevan kahden hoitopäivän aikana. Tämä ei ole kuitenkaan saanut edes mainintaa aktivistien piirissä.
Kohun alkaessa turkiselinkeino toi välittömästi julki sen, että se yksiselitteisesti tuomitsee mahdolliset laiminlyönnit. Turkistuottajat Oyj myös ilmoitti, että saattaa jopa evätä rahoituksen ja myynnin niiltä nahoilta, jotka eivät tule asianmukaisista olosuhteista. Elinkeinolla on omavalvontajärjestelmä, jota ollaan laajentamassa niin, että se saa ulkopuolisen auditointiyrityksen varmentajakseen.
Poliittisten populistien lamalääkkeenä on pitkä kieltolista: ei kotieläintuotannolle, ei ydinvoimalle, ei metsäteollisuudelle. Tilalle tarjotaan "korvaavia elinkeinoja" ja "uusia innovaatioita". Yhtään konkreettista ehdotusta en ole vielä kuullut.
On myös itsestään selvää, että jos turkiseläinkasvatus kiellettäisiin täällä, kysynnän aiheuttama tyhjiö täyttyisi välittömästi jossakin muualla. Menkääpä muuten joskus katsomaan videoilta, kuinka eläimiä kohdellaan esim. Kiinassa.
Lisäksi kieltämisellä edistettäisiin ´merkittävästi pohjalaisen maaseudun autioitumista ja meidän kuntien kurjistumista, Tätä myös istuva hallitus, jossa vihreät ovat muuten mukana, on tarmokkaasti yrittänyt torjua. Siksi olen hieman ihmeissäni, kuinka tällainen punavihreän vaihtoehdon logiikka oikein toimii?